Miksi kokonaisvaltainen tilanpito?

Miten navigoida monimutkaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä, jossa vaatimuksia tulee joka suunnasta?

Yksi varhaisimmista muistoistani liittyy heinäpellolla seisomiseen. Ruoho kohosi päätäni korkeammalle ja villikukat ympäröivät kaikissa suunnissa. Maailma pulppusi elämää ja mahdollisuuksia. Jo lapsena huomasin kaksi asiaa: maa on täynnä monimuotoisuutta ja tämän monimuotoisuuden mukana tuli mahdollisuuksia.

Opiskelin jo lukiossa maatalouden markkinointilinjalla. Sen jälkeen palvelin armeijassa, valmistuin maatalousbiologian kandiksi ja luomuviljelyn maisteriksi, kaikki tämä siis Itävallassa. Aikuistuessani huomasin kuitenkin, että jokin oli muuttumassa. Mitä intensiivisemmäksi maatalous kehittyi, erityisesti maidontuotannossa, sitä vähemmän monimuotoisuutta jäi jäljelle. Ja tämän menetyksen myötä mahdollisuudetkin tuntuivat vähenevän.

Nyt jälkikäteen ymmärrän, että koulutuspolku oli paluun etsimistä varhaislapsuuden muistoihin: maisemaan, joka oli täynnä runsautta, kukoistavaa elämää ja potentiaalia.

Itävallasta Suomeen

Muutimme Suomeen vuonna 2011 ja pian käynnistin ensimmäisen maatilayrityksemme. Agronomiopintojeni lopputyö käsittelee viljelijöiden kokeiluja ja innovaatioita: halusin todistaa, ettei maataloudella menestyminen ole vain unelma. Halusin osoittaa käytännössä, että on mahdollista aloittaa vähällä pääomalla ja tehdä voittoa. Uskoin, että on mahdollista rakentaa kannattavia maatilaekosysteemejä, jotka ovat ekologisesti ja eettisesti kestäviä ja maan kasvukuntoa parantavia.

Aloin ensimmäisenä kasvattamaan maidontuotannon rinnalla luomukukkoja liikkuvissa “kanatraktoreissa” kierrättäen niitä laitumilla lypsävien lehmien jälkeen. Normaalisti kukot hylätään syntymänsä jälkeen. Ja kyllä, ne menestyivät viljalla ja palkokasveilla, jotka eivät olleet ihmisravinnoksi kelpaavia. Myimme tuotteita suoraan paikalliselle markkinalle. Ensimmäisenä vuotena teimme heti voittoa. Pystyimme elättämään lapsiperheen samalla vahvistaen maatilan resursseja.

Luulin keksineeni toimivan mallin, mutta todellisuus iski (ja kovaa)

Neljä vuotta myöhemmin otimme tilan omistajuuden haltuun eikä mennyt kauan, kun ymmärsin, etten ollut ymmärtänyt asiaa ollenkaan. Olin vasta raapaissut pintaa. Mitä tapahtui?

Koska eläinlajimme olivat monimuotoisia, meidät luokiteltiin korkean riskin maatilaksi: lypsy- ja emolehmiä, kanoja, lampaita. Tämä tarkoitti toistuvia ja kalliita tarkastuksia. Perimämme toimintamalli olikin yllättävän työvoimavaltainen, tehoton eikä erityisen eläinystävällinen. Laitumet olivat köyhtyneet ja rikkaruohot valtasivat alaa. Lainat juoksivat eikä meillä ei ollut selkeää suuntaa.

Tässä vaiheessa olin kauempana varhaislapsuuden elävistä muistoista kuin koskaan. Ainoat asiat, joita oli runsaasti, olivat säädökset, loputtomat työpäivät ja huolenaiheet. Ainoa monimuotoisuus, oli negatiivisten ajatusten tulva, joka romahdutti lopulta mielialani masennukseen saakka.

Maatilojen todellinen ongelma

Ongelma - ei vain minulle, vaan kaikille viljelijöille - on tämä: Miten navigoida monimutkaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä, jossa vaatimuksia tulee joka suunnasta?

Alati lisääntyvät säädökset neuvotellaan Brysselissä, tulkitaan Helsingissä ja tulkitaan sitten vielä kerran yksittäisten tarkastajien toimesta. Media kertoo, että tuhoat planeetan ja että työsi ei ole arvokasta. Perheesi kyseenalaistaa valintasi, koska ne eivät ole linjassa "sellaisten asioiden kanssa, joita on aina tehty". Naapurit katsovat ja odottavat epäonnistumista. Puolisosi miettii, oliko maatilan ottaminen virhe.

Mihin katsoa ja mistä etsiä vastauksia? Mitä pitäisi tavoitella?

Monet viljelijät tuntevat jääneensä epävarmuuden vangiksi. Riippumatta valinnoista joku aina osoittaa ja sanoo, että olet väärässä. Jatkuva epäilyn ja huolestumisen tila vie energiaa ja rahaa. Yritämme tehdä kaikkea. Päädymme siihen, että meillä ei ole enää mitään annettavaa. Pahimmillaan palaamme loppuun ja meistä tulee katkeria.

Kokonaisvaltainen tilanpito ja katse tulevaisuuteen

Mistä saada tähän kaikkeen järkeä ja tasapainoa, kysyin? Sitten löysin kokonaisvaltaisen tilanpidon (Holistic Management, HM). Se tarjosi minulle kaipaamani ratkaisut.

HM auttaa määrittelemään selkeän tehtävän, vision ja tavoitteen yrityksen tai yrittäjän tulevaisuudelle. Se ohjaa rakentamaan oikeat järjestelmät ja toimintamallit, joiden avulla rakentaa visio todellisuudeksi. HM tarjoaa myös selkeän päätöksenteon mallin, jonka avulla voi keskittyä olennaiseen ja tuloksiin.

Viljelijöiden tiedonpuute ei ole ongelma. Me hukumme tietoon. Meille kerrotaan jatkuvasti, mitä tehdä. Mutta liian harvoin annetaan työkaluja ymmärtää, miksi tai miten soveltaa tätä tietoa omassa ja ainutlaatuisessa tilanteessa. HM muuttaa tämän asetelman ja auttaa:

Arvioimaan resursseja ja ymmärtämään valintojen vaikutukset. Tekemään päätöksiä, jotka vievät kohti tavoitteita. Ottamaan käyttöön työkaluja ja prosesseja, jotka tuovat maatilan pitämisen todellisen vision näkyviin. Seuraamaan edistymistä ja säätämään maatilan työtä jatkuvalla palautteella ja varmistamaan tulosten saavuttamisen.

Tulokset puhuvat

Viiden vuoden aikana saavutimme HM:n soveltamisella seuraavat tulokset:

• Kaksinkertaistimme karjamäärän

• Saavutimme noin 50 %:n voittomarginaalin

• Kolminkertaistimme laitumen hehtaarituoton

• Vähensimme maatilan työtunteja lähes 4000 tunnilla vuodessa

• Palautimme biologisen monimuotoisuuden pelloille.

  
  

Tämä kokemus muodostaa nyt pohjan työlleni neuvojana. Olen elänyt kamppailun. Tiedän sen painon. Mutta tiedän myös, että muutos on mahdollista. Muutos alkaa usein kriisistä, kuten minulla. Uskallan luvata, että tunnelin päässä on useimmiten valoa. On olemassa tie eteenpäin.

Mikä on ensimmäinen askel? Ota vastuu ja uskalla luottaa koeteltuun prosessiin, joka on toiminut yli 60 vuoden ajan.

Kirjoittaja: Philipp Mayer

 Tutustu kirjoittajaan 🌍 www.mayerphilipp.com

💡Haluatko oppia lisää?

📊 Arvioi maatilasi ilmaiseksi: https://maaitsearvionti.scoreapp.com

📖 Tutustu kokonaisvaltaiseen tilanpitoon: www.holisticmanagement.org